"Ja niin pöhkö kuin se koko kuvitelma siinä nyt olikin niin mukava siinä oli liu`utella edestakaisin 

kun pakkanen rasahteli nurkissa ja ikkuna kasvoi jääkukkia, 

sai haaveilla, leikkiä ajatusleikkiä, 

ei se nyt mikään haudanvakava tulevaisuudenkuva ollut, 

väliäkö hällä vaikka oltaisiin seisty pannuhuoneessa särpimässä haaleaa mehua, 

kunhan nyt vain toivoi siinä tiskipöydästä heijastuvaa usvaista kuvajaista tuijottaessaan 

että oltaisiin vain jotenkin yhdessä kaikki, 

yhdessä ja mukavia toisillemme." 

-Mikko Rimminen, Nenäpäivä-

Lokakuu.

Nyt pihalla sataa. Sisällä ei.

Siksi jäin sisälle. 

Mukavampi lintsata kun sytyttää kynttilät.

Ja tiskaa. 

Tekee muka jotakin.

Syyskuu oli hiljainen.

Isot pienet jäivät mieleen mutta eivät siirtyneet tänne. 

Kuvan keinoin kerrottuna; 

kotia, ruskaa, aamupalaa ja juoksua (kera poron).