"Ja niin pöhkö kuin se koko kuvitelma siinä nyt olikin niin mukava siinä oli liu`utella edestakaisin 

kun pakkanen rasahteli nurkissa ja ikkuna kasvoi jääkukkia, 

sai haaveilla, leikkiä ajatusleikkiä, 

ei se nyt mikään haudanvakava tulevaisuudenkuva ollut, 

väliäkö hällä vaikka oltaisiin seisty pannuhuoneessa särpimässä haaleaa mehua, 

kunhan nyt vain toivoi siinä tiskipöydästä heijastuvaa usvaista kuvajaista tuijottaessaan 

että oltaisiin vain jotenkin yhdessä kaikki, 

yhdessä ja mukavia toisillemme." 

-Mikko Rimminen, Nenäpäivä-