Perjantaina hoksasin mustikkametsässä evästellessä, kuinka hyvällä paikalla majailen. 

Kaupungista löytyy yliopisto, tarvittavat palvelut, mahtavat lenkki- ja hiihtoreitit sekä marja-apajat.

Jälkimmäiset aivan takapihalta. 

Pääkaupunkiin lentomatka on alle pari tuntia, mikäli sinne kaipaa. 

Ja joskus kaipaa! 

Miinuksena oli aamubrunssin puuttuminen, mutta onnekseni sekin löytyy sunnuntaisin. 

Ei minulta siis paljon mitään puutu. 

Jotain pientä tietysti aina. 

Lenkkipolut, luonnon rauha ja mustikkametsät ovat kyllä takapihamateriaalia monille suomalaisille,

jopa aivan etelässä. 

Mutta olen myös miettinyt, että asun alueella, jossa maapallon väestöstä asuu vain muutama. 

Nimittäin napapiirin pohjoispuolella.

Really exotic! 

Vaikka sitä ei tämän maalaisena aina arvostakaan, niin onhan se hienoa. 

Kesällä eräs amerikkalainen pikkutyttö ei voinut uskoa, 

että asun Joulupukin kanssa samassa kaupungissa. 

Hänen mielestään oli todella "cool", kun saan lahjat joka joulu ensimmäisten joukossa.  

Ja mun mielestä on "cool" vierailla syksyin sadonkorjuu- ja dissainmarkkinoilla,

ja onnellisena ostaa pakastin täyteen kaikkea talvella tarvittavaa.