Isoja pieniä tänään.

Pysähdyimme vaelluksella syömään lounasta vuorilla sijaitsevalle hüttelle. 

Perheen poika oli parkkeerannut leikkikuormurin heinälasteineen keskelle polkua. 

Ymmärsimme, että sitä ei saa kaataa. 

Puhetta tuli enemmänkin ja näytösluonteisesti hän näytti, 

kuinka märkä heinä laitetaan sähköaitaan. 

Vahingossa tuli sähköisku. 

Puhetulvan jälkeen poika tarjoili tärkeänä juomia pöytään, äitinsä apuna.

Tirolilaisen huopahatun alta näkyi ruskeat hiukset ja tummat silmät. 

Hampaita puuttui edestä pari. 

Kaulassa roikkuivat kiikarit ja housut pysyivät ylhäällä henkseleillä.

Hetken päästä pojan isä tuli koiran kanssa alas vuorilta paimentamasta lehmiä. 

Paimensauva kädessä, huopahattu päässä. 

Poika oli etsinyt itselleen paimensauvan. 

Yhdessä tämä kolmikko laskeutui alas pihamaalle. 

Olisin voinut jäädä pidemmäksikin aikaa ihastelemaan. 

Onnellisia olivat.

Illalla kävin kuuntelemassa paikallisen musiikkiesityksen. 

Puhallinorkesteri kansallispukuineen soitti tuttuja ja tuntemattomia kappaleita. 

Mielessä nauroin, kun takapenkistä katsottuna yleisön jalat heluivat penkkien alla samaan tahtiin.
Yleisössä minä ja muut eläkeläiset.